Kui simmone kuntaliitos?

Kuntaliitos

Kui simmone kuntaliitos?


Kui, kysys äijä kaupal? Ku ei täsä muute oikke tulevaisuudes pärjät, vastas ehdokas. Mut ku emmää ol mikkä turkulaine, sanos takas äijä. Ei su pidä ollakka. Ol kaarinast niiku enneki, mut anneta hallinno hommi turkku ja päätetä palveluist tääl, ehdotti ehdokas. No, kyl se si kävis, äijä sano ja men kauppa.
Vähemmän hallintojohtajia ja enemmän hoitajia. Vähemmän liikuntatoimenjohtajia ja enemmän liikuntapaikkoja. Näistä tavoitteista ei liene erimielisyyttä. Paikallishallinnon rakenneuudistusta suunnitellessa on valitettavasti aloitettu puhumalla kuntaliitoksista. Päättäjien olisi kuitenkin katsottava suurempia kokonaisuuksia ja samalla perusteltava ehdotuksensa kuntalaisille. Tavoitteena tulisi olla palveluita järjestäviä ja hallintoa hoitavia riittävän suuria yksiköitä, jotka kuitenkin kykenisivät antamaan päätöksenteon lähelle ihmisiä. Pahimmassa tapauksessa päädytään tilanteeseen, jossa Varsinais-Suomessa on muutama suuri, useita keskisuuria ja joitakin pieniä kuntia, joiden yhteistoiminta ei pelaa, hallinto paisuu ja palvelut eivät toimi. Lopputulos ei saa olla sellainen, jossa maakunnan sisällä päällekkäisiä ja ristikkäisiä tehtäviä suorittavat kunnat, sairaanhoitopiirit ja aluehallintovirasto. Me veronmaksajat kustannamme tällaisen ylimääräisen ja todennäköisesti tehottoman hallinnon.

Varsinais-Suomen vetovoiman ja kilpailukyvyn takaamiseksi tarvitsemme houkuttelevia asuin- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia sekä joustavaa yrityksienkin tarpeet huomioivaa hallintoa. Uudistamalla hallintorakenteen ja siirtämällä nykyisiä kuntien ja aluehallinnon tehtäviä saman osoitteeseen mahdollistaisimme ns. yhden luukun periaatteen yhä useammalle kuntalaiselle ja yritykselle. AVI :nja ELY:n tehtävien tarkastelu on välttämätöntä, jos niiden alla on tulevaisuudessa vain muutama kunta. SOTE-malleista, kuntaliitoksista sekä AVI:n ja ELY:n tulevaisuudesta on päätettävä yhdessä.
Hallintorakennetta uudistettaessa on samalla valmisteltava päätöksenteon uudistaminen. Rutiinihallintoa ja kokonaisresursseja pitää ohjata uusista kunnista, mutta palveluiden kohdentamisesta päätettävä paikallisesti. Armeijassa tätä mallia kutsuttaisiin tehtävätaktiikaksi. Paikalliselle toimijalle annetaan resurssit ja tavoite, muuten toimintamalli on vapaa. Se päättää, jolla on paras tilannetietoisuus ja paperitöitä hoidetaan ylemmissä esikunnissa.

Vaikka papereitamme jatkossa selattaisiinkin lähempänä Aurajokea, olemme edelleen kaarinalaisia, piikkiöläisiä tai raisiolaisia oman kotipaikkamme ja identiteettimme mukaan. Siihen eivät rakenneuudistukset tai liitokset vaikuta. Nyt tarvitaan rohkeaa päätöksentekoa, jonka vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän.

Christian Perheentupa

Kapteeni, upseeri
Kunnallisvaaliehdokas Kaarina (kok./sit.)